Pehmu

Nyt olisi jo korkea aika blogissa selvittää, mistä nimi Pehmunen tulee. Sehän tulee tietysti rakkaasta lapsestani, jolla on monta nimeä;  PieniSieni, Tuhku,  Lämmityskone, Struudeli, Jyrsis, Minski, Pinski, Jänis, Minuli. Eli siis Mini, puudelini, joka on niin pehmeä pehmu. Siis Pehmunen. :D

 

Minillä on nyt ikää jo päälle 6 vuotta, mutta ikä ei paina vaan Minski on oikein pirteä ja eloisa pienipainajainen. Minissä parhainta on sen veikeä luonne. Se on välillä ihan velmu. Ilkikurinen, joka esittää välillä söpöä ja käy selälleen haarat ojossa; "Mami mä oon söpö".

Minillä on postinjakajaan erityinen viharakkaussuhde. Postia odotetaan joka arkipäivä (ymmärtää kyllä, että viikonloppuna turha odottaa) aamusta alkaen ja sitä kytätään ikkunasta istuen sohvanreunalla. Kun keltainen pyörä ajaa pihaan, alkaa kauaskantoinen räksytys, joka laantuu vasta kun posti tipahtaa luukusta. Silloin ei ehdi räksyttää, koska tärkeämpää on postin raatelu pieneksi paperisilpuksi. Tämä on erityisen mukavaa juuri kun on imuroinut. Jos yrität napata postia itse, se viedään takuuvarmasti sängyn alle ja tuhotaan siellä. Jepjep, ai mikä koirankoulutus?

Mini rakastaa huomiota ja aktiviteettejä. Ja mahan silittämistä. Se olisi aina lähdössä Vääksyyn, vaikka mennään Herttoniemeen tai mihin vaan. Se tykkää käydä kahviloissa ja istuu nätisti pienellä kerällä sylissä.  Helsinkiläistynyt maalaispuudeli. Se matkustaa julkisilla hienosti, - jos hermoja raastavaa Vääksyyn vetämistä ei oteta lukuun. Se näyttää lampaalta mutta onkin aika susi. Saattaa näykkäistä, jos joku tuntematon kurottaa näppejään ilman lupaa. Mamille se on aina kiltti. <3

Mini on tosi älykäs, ja sen kanssa voi jutella ja ratkoa matikantehtäviä, tai suunnitella seuraavaa getawayta Vääksyyn. Mini osaa paljon temppuja ja rakastaa uusien opettelua. Tällä hetkellä opetuksen alla on valojen sammuttaminen ja päälle kytkeminen. Sirkuskoira. Mamin hermoja pitää koetella juuri silloin komentelulla ja ulinalla, kun pitäisi lukea seuraavan päivän tenttiin. Mini toimii kyllä myös oivana opiskelukaverina, sillä siltä löytää yllättäen kaikki koiran anatomiset rakenteet.

  

Sirkuskoira

Voisin kirjoittaa Ministä loputtomiin, mutta eiköhän tämä jo riitä. Minin sydän sykkii kermavaahtokupin nuolemiselle, oravien ja jänisten jahtaamiselle, Vääksyyn menemiselle, urkuilulle ja pusujen antamiselle. Ja postin odottamiselle tietenkin. Toivottavasti vielä sata vuotta.