Aloitin vuosi sitten 3.2. MAFY-valmennuksen ja se kesti lähes valintakokeeseen asti. Kurssia oli pääosin 3-4 kertaa viikossa, aina reilu 3h päivässä. Muista valmennuskursseista minulla ei ole kokemusta, mutta muiltakin valmennuskursseilta meille on päästy sisään. Valitsin MAFYn siksi, että se vaikutti kaikista parhaimmalta juuri minulle. En halunnut kurssia, jossa on sisäänpääsytakuu. Halusin päästä sisään 2014, ja jos joku takuu olisi ollut, en ehkä olisi tehnyt 100% töitä. Lisäksi en halunnut millekään luento-tyyppiselle kurssille, koska sain istua luennoilla ihan tarpeeksi yliopistolla.
MAFYn idea on, että opiskelu tapahtuu pienryhmissä (15 hlö) ja paikalla on aina opettajia 1-2, joilta saa kysyä mitä tahansa ja apua, jos ei osaa edetä tehtävissä. Kurssilla käytetään tableteilla mafynettiä, joka on yrityksen luoma harjoitusohjelma. Tabletti oli omassa käytössä koko kevään ajan. Ohjelmassa oli ke, bi ja fy kokonaisuudet, jotka sisältivät tuhansia eri tasoisia tehtäviä, soveltavia lääkistyyppisiä tehtäviä, testejä, opetusvideoita, mallivastaukset kaikkiin tehtäviin ja lyhyitä teoriaosuuksia. Valmennuskurssin toinen vetäjä piti useita tsemppipuheita ja joitakin kertoja oli myös yksilötapaamisia, jossa käytiin läpi omaa taustaa, tavoitteita ja fiiliksiä. Olin aina pitänyt sisäänpääsymahdollisuuksiani heikkoina, koska luulin, että lääkiksiin pääsevät vain yli-ihmiset viidennellä hakukerralla. Näissä yksilötapaamisissa sain kuitenkin kannustusta ja lisää motivaatiota.
Tabletilla tehtäviä tehtiin niin, että aina kun tehtävän oli tehnyt omaan vihkoon, tablettiin vastattiin osasiko sen vai ei. Jos tehtävä ei mennyt kuin mallivastauksessa, vastattiin ettei osannut. Kolmen päivän kuluttua ohjelma heitti saman tehtävän eteen ja se piti tehdä. Näin toimittiin niin kauan kunnes tehtävän osasi oikeasti tehdä. Arvatkaa vaan, kuinka kauan kärsin "määrittele: evoluutio" tehtävän kanssa. Sain tehdä sen varmasti 13 kertaa ennen kuin osasin. Kun tehtävän oli osannut oikein, ohjelma heitti sen eteen vielä 3 viikon kuluttua, ja testasi osasinko tehdä sen vielä. Ja jos ei osannut, sama homma alkoi uudelleen. Tehtyjä tehtäviä pääsi myös katsomaan myöhemmin uudelleen, jos halusi vaikka kerrata käsitteitä paria päivää ennen koetta.
Lisäksi mafynetti-ohjelma seuraa opiskelijan oppismistahtia edistymiskäyrän avulla. Aina kun sai tehtyä tietyssä ajassa tehtävän, käyrä nousi pystysuoraan ylös, ja aina kun tehtäviä ei tehnyt tai niitä ei osannut, se meni vaakasuoraan. Käyrällä näkyi mustalla tavoitekäyrä, jonka mukana pitäisi pysyä että varmasti saisi opittua kaiken kokeeseen mennessä. Käyrä siis seuraa oppimista aikaa vastaan. Omaa kelloa ei tarvinnut seurata, sillä ohjelma teki sen puolesta. Kurssilla suositeltiin, että jokainen opiskelee noin 30-35 h viikossa muttei sen enempää. Itse en tätä noudattanut, vaan luin joka päivä vaihtelevasti 6-14 h, noin 70h viikossa. Kevään aikana pidin vain yhden kokonaisen vapaapäivän (oman syntymäpäivän).
Kurssiin kuului myös 8 harjoituskoetta, jotka kaikki pidettiin samalla tavalla kuin valintakokeet ja pitkin kurssia. Niistä pystyi helposti näkemään omaa kehitystä. Lisäksi saimme joka kerta tietää oman tason verrattuna kurssilaisten tasoon, ja loppukeväästä tuli hyvä fiilis, kun pääsi 15 parhaimman joukkoon 150:stä. Harjoituskokeet oli ihan huippuja.
Kurssi edisti lukumotivaatiotani muutenkin. Kurssilla oli nuorekas ja hauska meininki, ja sain sieltä parhaita kavereita. Kurssille oli aina kivaa mennä ja välipäivät kotona olivat tylsiä. Kurssilaisten taso oli tosi korkea. Toisaalta siellä ei kuitenkaan kilpailtu, ja tehtäviä ja ongelmia ratkottiin 2-4 hengen porukoissa jos halusi. Opettajat olivat kaikki osaavia, toiset parempia tyyppejä kuin toiset. Useimmat pitävät vaihto-oppilasvuottaan yhtenä parhaimmista kokemuksistaan, mutta minä pidän valmennuskurssia sellaisena, vaikka vaihtarikokemustakin on. Vaikka kurssi oli kallis, oli se ehdottomasti sen arvoinen myös kokemuksena, ei pelkästään sisäänpääsyni takia.
