perjantai 23. syyskuuta 2016

Hyväntekeväisyysneuleita

Päätin jo vähän aikaa sitten osallistua tänä syksynä neulehenkisiin hyväntekeväisyysprojekteihin. Ajattelin tehdä pienen koosteen muutamasta tällä hetkellä käynnissä olevista keräyksestä, jos joku teistä vaikka innostuisi ottamaan osaa. :)
Kaikki nämä on löydettävissä Facebookista. Koska tajusin miten paljon minulla on joululahjoja omalle lähipiirille tekemättä, en luultavasti kovin runsaalla kädellä ehdi näihin kutomaan vaikka tarkoitus oli.

 Neulo HOPE-villasukat
HOPE ry:n kautta kerätään villasukkia nuorille ja lapsille, jotka ovat kohdanneet äkillisiä kriisejä tai ovat vähävaraisista perheistä. Lahjoitus tehdään jouluna. Tähän ajattelin itse osallistua ainakin kahdella sukkaparilla, jotka ovat jo valmiina kaapissa odottelemassa.  Heti jos aikaa liikenee, teen näitä lisää, koska on surullista, ettei kaikki lapset Suomessa saa lahjoja jouluna.


    Neulomuksia sydämestä
    Ryhmä kerää tällä hetkellä Joulun jättikeräys -nimisessä projektissa kaikenlaisia neulomuksia asunnottomille aikuisille. Lisäksi ryhmä kerää neuleita kaikille ensi vuonna 100 vuotta täyttäville. Tähänkin yritän osallistua edes yhdellä perussukkaparilla, onneksi joulukeräykseen on jo saatu lähes tavoitemäärä sukkia joten ei haittaa, jos toimitus menee joulun jälkeen. Sopii minulle. :D
    Sama ryhmä kerää myös vauvan pipoja ambulansseissa syntyville vauvoille.



    Lisäksi innostuin kesällä Villasukat veteraaneille, Suomi 100 vuotta -ryhmästä, jossa siis neulotaan jokaiselle veteraanille sukat, jotka lahjoitetaan ensi vuonna Suomen täyttäessä 100 vuotta. Kuvan villasukat on tehty kyseisen ryhmän sukkaohjeella. Ryhmässä on kuitenkin vähän ristiriitainen ja tiukkapipoinen tunnelma, enkä ole enää ollenkaan varma haluanko osallistua keräykseen hienosta kohteesta huolimatta. Neuloin sukat kuitenkin loppuun, ja ne taitavat mennä jouluksi kummisedälleni, jonkä isä (ukkini) oli sotaveteraani. Ryhmässä käy kova kuhina ja sukkia valmistuu aika vauhdikkaasti, ja on hienoa, että niin monet haluavat osallistua projektiin. Ajattelin kuitenkin pistää oman panokseni muihin edellämainittuihin hyväntekeväisyysryhmiin.

    sunnuntai 18. syyskuuta 2016

    Alpakkasukat



    Viime postauksessa jo mainitsinkin sukista, mitkä ovat odottaneet päästä blogiin. Tein ne jo kesäkuussa, mutta koska ne olivat siskoni synttärilahja en voinut julkaista niitä heti. Malli on Niina Laitisen sukkakalenterin December Socks, joiden ohjeen voi ostaa itselleen Ravelrystä tai Niinalta suoraan.
    Lankana käytin aivan ihanaa Sandnessgarnin alpakka-sukkalankaa, mitä voin vain suositella!  Lanka on pehmeintä sukkalankaa mitä olen ikinä tavannut ja niin miellyttävää. Ainoa langan vika on se, että Suomessa ainakaan siitä ei ole kovin montaa väriä saatavilla, mutta onneksi muutama kaunis sävy on. Helsingissä lankaa saa ainakin FiinaNeuleesta Kampista, josta hain omani. Netistä tilasin kesällä pari kerää kyseistä lankaa myös kanervan värisenä, mutta ihan heti en ole siitä mitään tekemässä.





    Huomautettakoon, että näihin 38/39 kokoisiin sukkiin ei ihan riittänyt 2 kerää, vaan jouduin vielä hakemaan kolmannen josta jäikin sitten 98 % yli. Eipä ihme, että langoilla on tapana hautautua asuntooni... 50g kerä oli 6 €, yhden parin hinnaksi muodostui siis noin 15 € mikä ei nyt ole järin paha hinta näin ihanista sukista. Lanka on koostumukseltaan 70 % alpakkaa ja 30 % nylonia.

    Olin jo vahvasti päättänyt tänä syksynä että nyt alkaa lankojen tuhoaminen kunnolla, mutta jälleen kerran ostin 4 kerää tänäkin viikonloppuna. Ja tilasinpa muuten toiset neljä! Semmosta se on...varastot kasvaa nopeammin kuin ehdin niitä kuluttamaan.


    Malli oli suhteellisen helppo neuloa, mutta koska en ikinä neulonut yhteen menoon kovinkaan kauaa, jouduin aina opettelemaan kaaviota uudelleen ja uudelleen. Purkuhommiakin tuli aina välillä, kun aloin ottamaan neulomisen kanssa vähän liian rennosti. Parasta tässä mallissa on, että ilman apupuikkoa saa aikaan näinkin hienoa kuviota. Sekä se, että ohje oli samantien neulottavissa tuolla alpakkalangalla ilman mitään tiheysmittauksia.


    Koska olen The Jouluihminen ja mietin joululahjoja juhannuksesta, tein jo selontekoa kaikista neulottavista lahjoista mitkä pitää tänä syksynä saada aikaan. Ihan muutamista sukkapareista ei ole kyse, vaan neuleita on parikymmentä, joista muutama on neuletakki tai joku muu isompi homma. APUA! Tänä viikonloppuna olen ahkerasti neulonut eräitä syksyn värisiä polvisukkia alta pois. Tässä kohtaa on aina vahva usko, että selviän projektista, mutta 3 kuukautta on kieltämättä aika lyhyt aika, kun tekee koulun lisäksi kolmea eri työtä ja yhtäkään vapaapäivää ei ole tiedossa yli kuukauteen.

    keskiviikko 7. syyskuuta 2016

    Olen back!

    Piiitkästä aikaa moi! Totuuden nimissä blogin lopettaminen on ollut hyvin vahvasti mielessä. Postausaiheita ja kuvia ja villasukkia on kertynyt kesän aikana, mutta niistä bloggaaminen on vaan jäänyt koska blogiahdistus iski.

    Nyt sain eilen kuitenkin huiman inspiraation palata blogin pariin, koska kuulin että sitä oltiin kaivattu. Kiitos teille :D

    Illalla töiden jälkeen nukkumaanmenoaikana meinasin jo alkaa kirjoittamaan eräistä villasukista, mitkä ovat odottaneet vuoroaan koko kesän. Mutta tänään posti toikin sellaisen erikoislaatuisen yllärin, että tuntuu että se ansaitsee tulla kuulluksi ensin.

    Nimittäin sain sielunsiskoltani, hyvältä ystävältäni villasukkalähetyksen. En ole vastaavaa saanut koskaan aiemmin. Erikoista tästä tekee sen, että kyseinen ystäväni ei neulo, siis ei ollenkaan sitten ala-asteen pakkokässän. Eikä ole villasukkien maailmaan perehtynyt muutenkaan muutoin kuin niiden käyttäjänä. 
    Hän asuu hyvin, hyvin kaukana (=Kuopiossa) eikä me ennätetä näkemään miltei koskaan, mutta onneksi vielä toistaiseksi posti Kuopion ja Helsingin välillä kulkee (hitaasti eikä kovin varmasti) ja onnistui tämän paketin minulle tuomaan. 


    Paketissa oli perinteiset harmaat villasukat. Vähän pienet, erikokoiset, karhean luonnolliset, missä oikeat ja nurjat silmukat hakevat vähän vielä paikkaansa. Harmaat villasukat ovat kyllä kulttimaineensa ansainneet, niihin liittyy aina vähän enemmän lämmintä ajatusta kuin taidonnäytteitä pursuaviin kirjoneulesukkiin. Niihin varmasti onkin helpoin neuloa ne ajatukset mukaan, koska mikään ulkoinen värileikittely ei ole häiritsemässä keskittymistä.   Koskaan en itse ole kyllä harmaita villasukkia tehnyt, minkä tajusin vasta nyt. 

    Pieni viesti oli myös paketissa mukana, missä orastava kutojanalku paljasti antavansa sukat juuri minulle koska ystävyys <3. Ja ystävyytemme ylittyy yli pitkän välimatkan. Joo, Kuopio ei ole niiin hirveän kaukana mutta henkisesti se vaan tuntuu siltä. Onneksi ystävyytemme on sellaista, että se ei kärsi vaikkei nähdä montakaan kertaa vuodessa eikä tekstailla kuin harvoin. Tuntuu, että aina sitten kun nähdään, tiedetään tarkalleen kaikki mitä toisillemme on tapahtunut sinä aikana ja mitä aiotaan sanoa seuraavaksi. Joka kerta kun eroamme taas, jää mieleeni haikeus ja surumielisyys onnellisella tavalla (?). Ja vaikka emme ole edes tunteneet montaa vuotta, olemme hyvin samalla aallonpituudella. 

    Usein kuulen ihmettelyä miksi antaa minulle lahjaksi villasukkia, koska neulon niitä jatkuvasti itsekin. Mutta kuka arvostaisi villasukkalahjaa enemmän kuin neuloja itse? Tämä oli kyllä paras piristys tähän syksyyn. Kiitos kovasti Anni. :)